Jäsen : Käyttäjätunnus |Rekisteröinti |Tallennettu tieto
Etsi
infektio
1.Luokittelu
1.1.Subkliininen vs. kliininen (latentti vs. näennäinen)
1.2.Ensisijainen vs. opportunisti
1.3.Tarttuva vai ei
1.4.tarttuvuutta
1.5.Anatomisella paikalla
2.Merkit ja oireet
2.1.Bakteeri tai virus
3.patofysiologia
3.1.asuttaminen
3.2.tauti
3.3.lähetys
4.Diagnoosi
4.1.Oireeton diagnoosi
4.2.Mikrobiologinen viljelmä
4.3.Mikroskopia
4.4.Biokemialliset testit
4.5.PCR-pohjainen diagnostiikka
4.6.Metagenominen sekvensointi
4.7.Testien osoittaminen
5.ennaltaehkäisy
5.1.immuniteetti
5.1.1.Isäntäperäiset geneettiset tekijät
6.hoidot
7.epidemiologia
7.1.Historialliset pandemit
7.2.Kehittyvät taudit
8.Historia
8.1.Lääketieteen asiantuntijat [Muutos ]
Tartuntatautien sairaanhoito kuuluu tarttuvan taudin lääketieteelliseen alaan ja joissakin tapauksissa leviämistutkimus koskee epidemiologian alaa. Yleensä infektiot alunperin diagnosoivat perusterveydenhuollon lääkärit tai sisäisen lääketieteen asiantuntijat. Esimerkiksi "yksinkertainen" keuhkokuume hoidetaan yleensä internistillä tai keuhkosairaalla (keuhkojen lääkäri). Tartuntatautien erikoislääkärin työ edellyttää siis sekä potilaiden että yleislääkäreiden, laboratoriotutkijoiden, immunologien, bakteriologien ja muiden asiantuntijoiden työskentelyä.Tartuntatautien tiimi voi saada ilmoituksen, kun:Tautia ei ole lopullisesti diagnosoitu ensimmäisen työskentelyn jälkeenPotilas on immuunipuutteinen (esimerkiksi AIDS: ssa tai kemoterapian jälkeen);Tarttuva aine on harvinaista (esim. Trooppisia sairauksia);Tauti ei ole reagoinut ensimmäiseen antibioottiin;Tauti saattaa olla vaarallista muille potilaille, ja potilas saattaa joutua eristämään
9.Yhteiskunta ja kulttuuri
10.Fossiilinen ennätys
11.Ulkoavaruus
[Lähetä Lisää Sisältö ]


Tekijänoikeus @2018 Lxjkh